Tuettu päätöksenteko

Suomessa lain tasoisena voimassa oleva YK:n vammaissopimus edellyttää, että vammainen henkilö voi saada oikeustoimikelpoisuutta käyttäessään tarvitsemansa tuen. Lakiin on tämän pohjalta nostettu omana palvelunaan tuettu päätöksenteko (14 §). Tuettu päätöksenteko vahvistaa vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta sekä mahdollisuuksia tehdä ja toteuttaa elämässään omia valintoja.  

Palvelu merkittäviin päätöksenteon tilanteisiin 

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada erillisenä palveluna toteutettavaa tuettua päätöksentekoa, jos hän tarvitsee tukea voidakseen tehdä omaa elämäänsä koskevia merkittäviä päätöksiä, jotka eivät kuulu jokapäiväiseen elämään. Vammaisen henkilön oma näkemys tulee ottaa huomioon päätöksen merkittävyyttä arvioitaessa.  

Lainsäätäjä on nostanut esimerkeiksi merkittävistä päätöksenteon tilanteista: 

• oman tai läheisen vakavan sairastumisen, 

• elämän suuret taitekohdat (kuten koulun alkaminen, opiskelu- tai työpaikan valinta, suuret muutokset elämässä taikka muutto pois lapsuudenkodista tai toiselle paikkakunnalle). 

Muissa kuin merkittävissä päätöksentekotilanteissa vammaisen henkilön päätöksentekoa tuetaan hänen yksilöllisen tarpeensa mukaan osana tämän lain perusteella järjestettäviä palveluita silloin, kun se soveltuu palvelun luonteeseen. Pienempiin, arkisiin päätöksiin on oikeus saada tukea muiden palveluiden kautta, kuten esimerkiksi asumisen tuessa.  

 Tuetusta päätöksenteosta varsinaisena palveluna tulee erottaa esimerkiksi ystävien, perheiden ja koulujen antama päätöksenteon tukeminen. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on todennut, että tällainen lähestymistapa on yhdenmukainen yleissopimuksessa painotetun vammaisten henkilöiden täysimääräisen osallisuuden ja yhteisöön osallistumisen kanssa.  

Tuetun päätöksenteon tarkoitus on tukea vammaista henkilöä päätöksenteossa siten, että hän voi tehdä ja toteuttaa itse omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. 

Mitä tuettu päätöksenteko sisältää? 

Tuettu päätöksenteko sisältää päätöksentekoprosessissa tarvittavan tuen esimerkiksi:  

• tiedon hankkimisessa ja asioiden ymmärtämisessä,  

• päätös- tai toimintavaihtoehtojen ja niiden vaikutusten arvioimisessa,  

• oman mielipiteen muodostamisessa ja ilmaisemisessa, 

• päätösten tekemisessä ja toteuttamisessa  

• sekä muissa vastaavissa toiminnoissa.  

Vammainen henkilö saattaa lisäksi tarvita toisen henkilön antamaa tukea tunteidensa käsittelemiseen ja ilmaisemiseen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa keskustelua siitä, minkälaisia tunteita erilaiset asiat ja tilanteet herättävät tai mitä esimerkiksi käsitteinä suru ja ilo tarkoittavat.  

Keskeiset periaatteet 

Tukihenkilö ei saa ottaa kantaa asioihin tai päättää asioita vammaisen henkilön puolesta. Tämä on erittäin merkittävä tuettuun päätöksentekoon liittyvä periaate. Toinen tällainen periaate on, että tukihenkilö ei saa ottaa kantaa tai vaikuttaa asioihin, joista päättämiseen hän antaa tukea vammaiselle henkilölle. Tuetussa päätöksenteossa tukihenkilö pelkästään kertoo mahdollisista päätöksentekovaihtoehdoista. Hän ei ota kantaa siihen, mikä päätös olisi vammaisen henkilön edun kannalta paras vaihtoehto. Päätöksen tekee lopulta aina vammainen henkilö itse. Tämä tarkoittaa, että objektiivisesti katsottuna päätökset eivät välttämättä aina ole onnistuneita. Sama koskee varmasti jokaista ihmistä jossain tekemässään päätöksessä. Tämä antaa ikään kuin tilaa ihmiselle ”epäonnistua”, mutta samalla ottaa opiksi. Jos vammaisen henkilön etu olisi kuitenkin vakavasti uhattuna, tukihenkilön on harkittava ilmoituksen tekemistä edunvalvonnan tarpeesta. 

Edunvalvonnan suhde tuettuun päätöksentekoon 

Jos vammainen henkilö on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka eivät muuten tule asianmukaisesti hoidettua, hänelle on haettava edunvalvojaa. Erona tukihenkilöön, edunvalvojan tulee aina ajaa vammaisen henkilön etua. Edunvalvoja toimii rinnakkain päämiehenään olevan vammaisen henkilön kanssa. Hänen toimivaltansa on tukihenkilöä selvästi laajempi.  

Tuetun päätöksenteon toteuttaminen (15 §) 

Tuetun päätöksenteon tarve on arvioitava yhdessä vammaisen henkilön ja tarvittaessa hänen läheistensä kanssa sekä kirjattava asiakassuunnitelmaan. Erillisenä palveluna toteutettavan tuetun päätöksenteon sisältö, määrä ja toteutustapa on kirjattava päätökseen ottaen huomioon vammaisen henkilön asiakassuunnitelmaan kirjatut yksilölliset tarpeet ja oma näkemys tarvittavasta tuesta. Myönnettävään määrään vaikuttaa ennen kaikkea se elämäntilanne, johon tuettua päätöksentekoa haetaan. Elämän merkittäviä tilanteita koskeva päätöksenteko voi olla hyvin pitkäkin prosessi, joten tuettua päätöksentekoa tulee antaa tarvittaessa hyvin joustavasti koko päätöksentekoprosessin ajan. On myös hyvä huomioida, että vaihtoehtoisten kommunikointikeinojen tai tulkin käyttö on usein hitaampaa. Vuorovaikutustilanteet vaativat tästä syystä enemmän aikaa.  

Asiakkaan palvelukokonaisuudesta vastaavan sosiaalihuollon ammattihenkilön on varmistettava, että tukihenkilö ymmärtää tuetun päätöksenteon tarkoituksen, hänellä on vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävä osaaminen ja että hän on riippumaton suhteessa päätöksenteon kohteena olevaan asiaan. Tukihenkilönä toimimiselle ei ole kuitenkaan edellytyksenä tietty koulutus. Hyvinvointialueen tulee huolehtia, että tuettuun päätöksentekoon ei liity asiatonta vaikuttamista. 

Vammaisen henkilön on mahdollisuuksien mukaan voitava osallistua tukihenkilön valintaan. Mahdollisuus osallistua tukihenkilön valintaan on tärkeää yksinkertaisesti siksi, että palvelun tarkoituksena on nimenomaan vahvistaa vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta.